Päivin tarina

Rakastan puutarhanhoitoa.

Ja mitä tekemistä sillä on ihmisten ja organisaatioiden kehittämisen kanssa?! Ehkäpä paljonkin. Ainakin se kertoo mieltymyksestäni käyttää vertauskuvia ja hakea ratkaisuja ajattelun rajoja laajentamalla.

Jokainen puutarhuri tarvitsee vision – itse asiassa jokaisella on visio, oli hän siitä tietoinen tai ei. Intohimoinen puutarhuri ei töki kasveja sinne tänne ja pahimmassa tapauksessa jätä niitä kokonaan hoitamatta. Hänellä on unelma kauniista, kukoistavasta puutarhasta, jossa on miellyttävä oleilla ja työskennellä.

Jollakin on tarkkaan mietityt suunnitelmat, ehkäpä ammattilaisten apua käyttäen. Toinen etenee kokeilun ja kokeiluista oppimisen tietä. Hänelläkin kompassi osoittaa epäröimättä oman unelman suuntaan, vaikka tie sinne kulkisikin mutkien kautta. Unelmansa eteen puutarhuri on valmis ponnistelemaan. Sen eteen hän on valmis oppimaan ja kehittämään omia taitojaan.

Ei ole olemassa puutarhaa ilman työtä. Kukoistava puutarha ja työnteko liittyvät väistämättä yhteen. Mutta millainen työnteko! Asiastaan innostunut puutarhuri uppoutuu työhönsä sellaisella voimalla, että parhaimmillaan aika menettää merkityksensä ja kaikenlaiset pikku murheet katoavat mielestä. Hyvän työrupeaman jälkeen on terveellä tavalla väsynyt, mutta ei uupunut ja ahdistunut.

Puutarha on aina kytkeytynyt johonkin itseään suurempaan. Se on osa laajaa maailmaa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen kanssa. Jos maailma kärsii, puutarhakin kärsii. Sillä ei ole omaa yksityistä aurinkoa, jonka se saa omin voimin paistamaan, vaikka koko muu maailma ympärillä myrskyää. Ja samanaikaisesti jokainen puutarha antaa parastaan silloin, kun se on aidosti omanlaisensa, omintakeinen ja yksilöllinen. Emmekö eläkin jännittävässä sekä-että –maailmassa!

Puutarhassa muutos on luonnollinen osa elämää. Puutarhassa ei tunneta muutosvastarintaa eikä muutosähkyä – eikä myöskään sellaisia pakotettuja muutoksia, joiden aika ja paikka on sopimaton tai joilla ei ole mahdollisuutta kypsyä. Puutarhassa on läsnä niin kehkeytymisen riemu kuin kunnianarvoisa hiipuminenkin, jopa yhtä aikaa ja samassa tilassa. Kevään ja kesän kukoistuksesta syntyvät siemenet ja hedelmät. Elävä on arvokasta kuollessaankin, kun lakastuvat kasvinosat muuttuvat maaperää elävöittäväksi humukseksi. Ja talvella on aikaa olla ja valmistautua seuraavaan kiihkeään muutossykliin.

Puutarha on salliva. Tänä vuonna kaikki kukkii aivan ylenpalttisesti, ensi vuonna kukkia on vähän mutta lehtien rehevyys sitäkin komeampaa. Jotkut kasvit ovat luontaisesti heiveröisempiä ja tarvitsevat toisten kasvien tukea päästäkseen esille. Toiset ovat niin jykeviä, että ne pysyvät pystyssä rajuissakin tuulissa ja niin elinvoimaisia, ettei ankarinkaan pakkaskausi ole niille kohtalokas. Kasvi voi sairastua eikä se silti menetä paikkaansa puutarhassa. Uusia tulokkaita ovat etelän kasvit, joita ennakkoluulottomat puutarhurit kokeilevat. Tiesitkö mikä on paras paikka aralle ulkomaista alkuperää olevalle pensaalle? Yhdessä kestävien kotimaisten pensaiden kanssa, niiden keskessä.

Hyvistä yrityksistä huolimatta kaikille kasveille ei löydy paikkaa, missä ne voisivat kukoistaa ja antaa parastaan. Kasvia on jo siirretty penkistä toiseen, erilaisiin kasvuolosuhteisiin ja erilaisten kasvien seuraan. On siirretty tänä vuonna ja parina seuraavanakin. Silloin täytyy olla rohkeutta vaihtaa maisemaa. Kun kituva taimi jatkaa matkaansa toiseen puutarhaan, se pääsee esittelemään ennennäkemättömiä puolia itsestään.

Ihminenkin voi olla kuin ajuruoho, joka on elänyt voimiensa ja viihtyvyytensä äärirajoilla kosteassa varjossa, jonkin toisentyyppisen kasvin lempipaikassa. Kun ajuruoho siirretään erilaiseen puutarhaan ja se saa itselleen soveliaan kasvupaikan kuivalta, paahteiselta etelärinteeltä, siitä kehittyy muutamassa kesässä runsas kukkiva matto, joka kerää luokseen kimalaiset laajalta alueelta.

Onneksi jokainen puutarha on kaikessa kauneudessaan rajallinen. Maailma on täynnä ihania kasveja, joita varten tarvitaan paljon ihania puutarhoja!

Joskus rakkaallekin puutarhalle on jätettävä jäähyväiset. Ehkä se siirtyy uusille omistajille, joilla on omat uudistussuunnitelmansa. Ehkä puutarha on ollut vuosikausia niin vähällä tai osaamattomalla hoidolla, että on pakko tehdä alkuun rajujakin toimenpiteitä, kuten kaataa suuri puu, joka varjostaa jo koko pihan tai on lahovian vuoksi vaarassa kaatua. Tai puutarhuri jättää jälkeensä kukoistavan puutarhan perustaakseen uuden, erilaisen.

Puutarha on elävä mahdollisuuksien maailma. Yhtä aikaa kutsuva unelma ja käsin kosketeltava todellisuus.

Ajattele että työpaikat olisivat kuin puutarhoja. Millaisessa puutarhassa sinä kukoistat?

Päivi Suokas